Mustikka

Teksti Kaisa RinnekangasJulkaistu 8.9.2026

Pikatiedot

Tieteellinen nimi	Vaccinium myrtillus
Heimo	kanervakasvit (Ericaceae)
Korkeus	10–50 cm, tuntureilla vain muutama sentti
Kukinta	touko–heinäkuu
Poiminta	heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun
Kasvupaikka	tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, korvet; koko Suomi

Mustikka on Suomen tutuin metsämarja. Sitä kasvaa lähes jokaisessa kuusikossa ja sekametsässä etelärannikolta Lappiin, ja marjoja saa poimia jokaisenoikeudella ilman maanomistajan lupaa. Suomalaisten marjaretkistä noin 40 prosenttia suuntautuu juuri mustikkaan. Tältä sivulta löydät, miten mustikan tunnistaa, mistä sitä kannattaa etsiä ja mitä kaikkea siitä tehdään.

Näin tunnistat mustikan

Mustikka on varpu, joka pudottaa soikeat, hienosti sahalaitaiset lehtensä talveksi. Sen varret ovat kulmikkaat ja vihreät. Kukat ovat pieniä, punertavia ja kellomaisia, ja ne roikkuvat yksitellen lehtihangoissa.

Marja on pallomainen ja tummansininen sekä päältä että sisältä. Sinisen sävyn antaa marjan pinnan vahakerros. Joskus vaha puuttuu, ja marja on kiiltävän musta – näitä on kansankielessä kutsuttu terva- tai voimustikoiksi. Harvinainen geenimuoto tuottaa valkoisia tai vihertäviä marjoja.

Juolukka kasvaa usein mustikan seurassa. Martat muistuttavat, että sitä voi hyvin poimia mustikan joukkoon, vaikka maku on miedompi.

Missä mustikka kasvaa?

Mustikka viihtyy kosteassa maassa ja sietää hyvin varjoa. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat tuoreet kangasmetsät, lehtomaiset metsät ja korvet. Pohjois-Suomessa mustikkaa kasvaa myös kuivemmilla kankailla ja tunturikankailla. Mustikka on niin yleinen, että se on monen metsätyypin tunnuslaji: esimerkiksi mustikkatyyppi, puolukka-mustikkatyyppi ja käenkaali-mustikkatyyppi on nimetty sen mukaan.

Martat neuvovat etsimään satoa pohjoisrinteiltä, kalliopainanteista, metsälampien reunoilta ja hakkuualueiden reunoilta. Suorassa auringonpaisteessa mustikka ei viihdy.

Milloin mustikka kypsyy?

Mustikka kukkii Suomessa yleensä touko- tai kesäkuussa, joskus vasta heinäkuussa – etelässä aiemmin kuin pohjoisessa. Poimintakausi kestää yleensä heinäkuun puolivälistä syyskuun alkupuolelle, ja Lapissa marjat kypsyvät vasta heinäkuun lopussa. Martat huomauttavat, että maku on parhaimmillaan satokauden alussa.

Sadon kokoon vaikuttavat eniten kaksi asiaa:

• Kukinnan aikaiset hallat. Mustikan kukat ovat erittäin hallanarkoja.
• Pölyttäjät. Jos alkukesä on viileä, hyönteiset eivät lennä. Wikipedian mukaan kontukimalaisten pölyttämillä marjamailla sato voi olla jopa kaksitoistakertainen alueisiin verrattuna, joilla kimalaisia ei ole.

Talvella lumipeite suojaa varpuja pakkaselta.

Poiminta: jokaisenoikeus ja hyvät tavat

Luonnonvaraiset marjat kuuluvat jokaisenoikeuksien piiriin: niitä saa poimia ilman maanomistajan lupaa, kunhan ei poimi toisten pihapiiristä eikä aiheuta haittaa. Martat antavat marjametsään muutaman perusohjeen:

1. Poimi vain kypsiä marjoja – kypsyminen ei jatku poimimisen jälkeen.
2. Poimi poutasäällä; kuivapintaiset marjat säilyvät paremmin.
3. Älä poimi teiden varsilta, teollisuuslaitosten läheltä äläkä lannoitus- tai myrkytysalueilta.
4. Kerää marjat koriin tai ämpäriin ja suojaa ne kuljetuksessa.
5. Käsin poimiessa marjat voi kerätä suoraan pakasterasioihin. Poimurilla poimiminen on nopeampaa, mutta puhdistamiseen kuluu aikaa.

Marjojen myynnistä ja siitä, milloin tulot ovat verovapaita, kerrotaan sivulla marjanpoiminta tienestinä.

Metsämustikka vai pensasmustikka?

Kaupoissa metsämustikkana myytävät tuotteet sisältävät usein pensasmustikkaa. Ne ovat eri lajeja: puutarhoissa kasvatettava pensasmustikka on useimmiten Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva Vaccinium corymbosum. Englannin kielessä eroa on yritetty selventää nimillä bilberry (metsämustikka) ja blueberry (pensasmustikka). Metsämustikan malto on tumma, pensasmustikan vaalea.

Mihin mustikkaa käytetään?

Martat suosittavat mustikkaa leivonnaisiin, kiisseleihin, puuroihin ja jälkiruokiin, ja tuoreena maidon, viilin tai talkkunan kanssa. Pakastemarjoista tulee nopea kesän makuinen herkku, kun jäisten marjojen päälle kaadetaan kiehuvaa maitoa. Suomessa perinteisiä mustikkaruokia ovat mustikkapiirakka, mustikkakeitto ja mustikkahillo; Savossa tehdään mustikkakukkoa.

Mustikan marjoissa on vähän hedelmähappoja mutta runsaasti kuitua, mangaania ja flavonoideja, kuten tummaa väriä antavia antosyaaneja. Mustikanlehtiä on käytetty teeaineksena; Martat huomauttavat, että lehdissä on runsaasti oksaalihappoa, eikä lehtitee siksi sovi munuaistautisille.

Nopein tapa säilöä mustikat on pakastaa ne kokonaisina ilman sokeria. Muut säilöntätavat on koottu sivulle marjojen säilöntä.

Mustikka kauppamarjana

Mustikka on Suomen toiseksi tärkein kaupallinen luonnonmarja. Wikipedian mukaan mustikkaa poimitaan vuosittain 150–250 miljoonaa kiloa, mutta kauppaan päätyy siitä tavallisesti vain 1–3 miljoonaa kiloa; vuonna 2015 määrä nousi 7,2 miljoonaan kiloon.

Ruokaviraston mukaan vuonna 2025 myyntiin kerättiin 6,8 miljoonaa kiloa mustikkaa, 5,7 miljoonaa kiloa enemmän kuin edellisvuonna. Poimijalle maksettiin mustikasta keskimäärin 2,39 euroa kilolta. Luomumustikan osuus oli 10 prosenttia eli 0,68 miljoonaa kiloa.